Eilen olin vielä intoa piukassa että nyt aloitan blogin, mutta jotenkin se sitten vain jäi. Eli ilmeisesti tämä vaatii jonkinlaisen rutinoitumisen?

Tässä nyt kuitenkin tilanne missä olen: Olen karpannut tasan kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana paino putosi toistakymmentä kiloa. Olin erittäin tyytyväinen, sillä ruokavalion vaihdon lisäksi en tehnyt mitään muuta pudottamisen suhteen. Lisäksi vatsavaivat katosivat ja olo oli tosi energinen. Mutta, mutta... vuoden karppauksen jälkeen, kun jäljellä oli enää viimeisen 10 kilon pudotus jäljellä, homma pysähtyi siihen. Totesin että karppaus yksinään ilmeisesti toimi minulla tietttyyn rajaan asti, ja loppuihin on keksittävä jotain muuta. Päätin sitten testata että pysyykö paino karppaamalla kurissa ja pysyihän se seuraavan vuoden ajan. Kesällä tuli tosin vähän repsahdettua herkkuihin, mutta paino nousi vain pari kiloa. Olen siis lopullisesti todennut että karppauksesta tulee minulle pysyvä elämäntapa. Iho pysyy kunnossa, vatsa ei vaivaa, hiilarihuumat ja -laskut on mennyttä ja syömisiä ei tarvitse miettiä muuten kuin että hiilarit pysyy minimissä. Makkaraa saa syödä, juustoja saa syödä, karppileipää saa syödä aamuisin pari viipaletta, Koff light kaljaa saa juoda (!!!). Superhienoa ja olen todella iloinen että kahdenkymmenen vuoden jojolaihduttamisen jälkeen olen viimein löytänyt ruokavalion jolla en liho.

Ja sitten se vihainen osio. Karppauksella en tarkoita että mässäilen päivittäin pelkkää rasvaa ja elän sillä. Ärsyttää kun media on antanut karppauksesta täydellisen väärän kuvan, ja myös jotkut karppaajat syyllistyvät siihen. Syön nykyään enemmän kasviksia kuin ennen (ja ennenkin olen ollut melkoinen salaatinpuputtaja), olen luopunut kaikenmaailman light-tuotteista (paitsi se olut!!) joissa rasva on korjattu sokerilla ja lisäaineilla. En syö enää juuri koskaan eineksiä, vaan valmistan itse ruokani tuoreista aineksista. Syön edelleen hedelmiä, mutta enimmäkseen marjoja ja pähkinöitä. Mitä vikaa tässä muka on?

Mutta siis nyt uusi projekti, eli ne viimeiset kymmenen kiloa pois. Tähän olen aloittanut n. kuukausi sitten säännöllisen liikunnan. Teen puolentoista tunnin kävelylenkkejä (hikisiä sellaisia, en osaa kävellä hiljaa) neljä kertaa viikossa, ja jossei sillä lähde niin sitten en tiedä missä vikaa. Olen asettanut tavoitteeksi kilon kuukaudessa, joka ei varmasti ole liian tiukka tavoite. Puntarissa olen alkanut käydä viikko sitten joka aamu, mutta täytyy sanoa että en kyllä vieläkään ole päässyt perille miten hitossa ihmiskeho oikein toimii. Missä on johdonmukaisuus: maanantaiaamuna, sunnuntain täysin lepopäivän jälkeen, paino oli pudonnut 600 g. Tänä aamuna, eilisen 1,5 tunnin lenkin jälkeen paino oli noussut 400 g. AAARRRGGGHHHH!!!! Joo, joo, tiedän että 'keho säästelee kun kulutat', 'kyllä se pitkässä juoksussa laskee' ja niin edelleen. Mutta oli se taas ihan kiva pudotus todellisuuteen eilisen huuman jälkeen. Illalla nukkumaan mennessä haaveilin jo uudesta hienosta ulkomuodostani kunhan pääsen tavoitteeseen ja mielessäni ostelin kivoja kesämekkoja.... Viikon pudotus saldo on nyt kuitenkin sitten 400 g, joten tällä vauhdilla varmasti saavutan kilon pudotuksen kuukaudessa, ei siitä huolta. Pää ei vain tahdo kestää mukana:).

Jaahas, tässäpä aloitusta bloggausuralleni. Jatketaan harjoituksia!